Miten pohjalaisen käsityöläisen poika Juho Matinpoika Kalajoelta pääsi koulutielle aikana, jolloin tällainen oli etenkin maaseudulla äärimmäisen harvinaista, jää arvoitukseksi. Amnell-nimen hän otti jokipitäjän poikana jokea merkitsevästä latinan kielen sanasta amnis. Johan Amnell tuli ylioppilaaksi Turun akatemiaan 1711, keskellä suurta Pohjan sotaa. Isonvihan ajaksi hän lienee joutunut pakenemaan Ruotsiin, mutta 1722 hänestä tuli Turun ruotsalaisen seurakunnan kappalainen ja toukokuun 5. päivänä 1733 Tammelan vauraan pitäjän kirkkoherra. Vuodesta 1736 hän toimi lääninrovastina.
Johan Amnell oli vapaudenajan merkittävimpiä suomalaisia poliitikkoja. Hän edusti Turun hiippakunnan alaosan papistoa valtiopäivillä 1734, 1738–39, 1740–41 ja 1742–43 ja liittyi kannanotoissaan myssypuolueeseen. Hän kuului kolmilla valtiopäivillä tärkeään salaiseen valiokuntaan ja 1738 maan puolustusta ja turvallisuutta käsitelleeseen deputaatioon, joka valtuutti hallituksen aloittamaan olosuhteiden salliessa hyökkäyssodan Venäjää vastaan. Amnell vastusti sotasuunnitelmia ainoana deputaation jäsenistä. Salaisen valiokunnan päättäessä 1741 sodan aloittamisesta Amnell myöntyi siihen, vaikka sanoi pelkäävänsä, että sodassa kävisi huonosti ja nimenomaan Suomi joutuisi kärsimään.
Vuosien 1738–39 valtiopäivillä Amnell tuki Pohjanmaan maaherraa tämän ehdottaessa ulkomaankaupan sallimista maakunnan kaupungeille sekä kannatti lämpimästi Hämeen talonpoikien vaatimusta, että suomenkielisten seutujen virkamiesten tuli osata suomea. Hattujen sodan jälkeen Amnell puolusti valtiopäivillä pontevasti mahdollisimman pitkän verovapauden myöntämistä Suomelle. Johan Amnell oli siis maltillinen poliitikko, joka koetti pitää huolta erityisesti suomalaisten oikeuksista. Kun häntä ei valittu vuoden 1743 jälkeen valtiopäiville, syynä lienee ollut vain se, että hän oli ollut niillä harvinaisen monta kertaa.