Jalmari Haapanen valittiin vuoden 1917 vaaleissa kansanedustajaksi Oulun läänin eteläisestä vaalipiiristä maalaisliiton ehdokkaana. Hän oli tasavallan presidentin valitsijamiehenä 1925 ja 1931. Hän kuului maalaisliiton Oulun piirin piiritoimikuntaan. Nuorena Haapanen osallistui aktiivisesti Haapajärven Nuorisoseuran ja voimisteluseura ”Vesan” toimintaan toimimalla puheenjohtajana ja voimistelujoukkueen johtajana.
Vuosisadan alussa hän kävi työmatkalla USA:ssa, minkä jälkeen hän toimi maanviljelijänä Haapajärvellä. Haapajärven osuuskassan johtajana Haapanen toimi 1918–1924, Haapajärven kunnanvaltuuston puheenjohtajana 1920–1923 ja 1931–1933. Kunnallislautakunnan puheenjohtajana hän oli 1917–1919.
Kansanedustajana toimiessaan hän joutui Haapajärvellä kansalaiskokouksessa 1917 vastaamaan työväestölle myös kunnallislautakunnan puheenjohtajana elintarvikehuollosta, joka ei tyydyttänyt kuluttajaväestöä. Elintarvikelautakuntaan ei työväen luottamusta nauttivia lisäjäseniä vaatimuksesta huolimatta kuitenkaan valittu.
Haapanen selvitteli Haapajärven nuorisoseuran talossa eduskunnan säätämää valtalakia elokuussa 1917 noin neljällesadalle hengelle. Tilaisuudessa hyväksyttiin loppuponnet, joissa kokous oli jyrkästi sitä mieltä, että eduskuntaa ei saa hajottaa: ”Kokous paheksuu Venäjän väliaikaisen hallituksen sortotoimenpiteitä etenkin eduskunnan hajoitusmääräystä sekä lausuu julkisen paheksumisensa niille senaatin jäsenille, joiden päätöksellä sanottu hajoitusmääräys tuli julkaistuksi maan virallisessa lehdessä.” Eduskunta kuitenkin hajotettiin, joten Jalmari Haapasen kansanedustajakausi jäi lyhyeksi.
Vapaussodan aikana Jalmari Haapanen kuului Haapajärven suojeluskunnan esikuntaan ja oli myös paikallispäällikkönä. Suojeluskunnan esikunta sijaitsi ensin hänen kotonaan, mutta se siirrettiin myöhemmin kunnantalolle. Jalmari Haapanen harrasti maanviljelyksen ohella puutöitä ja sepäntöitä.