Johan Verner Kankkonen tunnettiin Ylivieskassa parhaiten kutsumanimellä Väinö. Hän oli tunnettu ja pidetty kauppias sekä maa- ja metsätalouden harjoittaja. Väinö Kankkonen toimi mm. Ylivieskan säästöpankin isännistön puheenjohtajana ja kirkkoneuvoston sekä kirkkohallintokunnan jäsenenä.
Kauppias Kankkonen tunnettiin hyväntahtoisena ja sosiaalisena talonisäntänä ja kauppiaana. Hänen pitkämielisyydestään muistetaan puhuttelevia tapauksia. Hän on pula-aikana lainoittanut mm. köyhäinhoitoa periaatteella, jonka mukaan kunta maksoi laskuja, kun jaksoi, kuten sanonta kuului. Sekä Väinö että Hilda Kankkonen olivat molemmat avuliaisuudestaan tunnettuja varsinkin vähäosaisia kohtaan.
Väinö Kankkosen keskeinen harrastus oli pyöräily, jossa hän saavutti merkittäviä tuloksia. Hän edusti Suomea muun muassa Tukholman olympialaisissa vuonna 1912. Pyöräilymatka oli 311 kilometriä, ja Kankkonen sijoittui 34. sijalle. Kilpailupäivänä oli kova helle, jonka vuoksi monet kilpailijat uupuivat.
Alkuaan Kankkonen edusti kokkolalaista ruotsinkielistä urheiluseuraa, mutta muutettuaan 1905 Ylivieskaan hän liittyi Sievin Lylyyn. Muistitietojen mukaan hän on edellä mainittujen olympialaisten aikana ollut Sievin Lylyn jäsen. Pyöräilyn ohella Kankkonen harrasti myös hiihtoa, jossa hän kuului maakuntatason menestyjiin. Hänen valmennusmenetelmänsä herätti aikanaan ansaittua huomiota. Kun hän kesäkuukausina sulki kaupan noin kello 18 aikaan, hän useina iltoina viikossa lähti sulkemisajan jälkeen pyörälenkille, joka suuntautui Ylivieskasta Kalajoelle, Rautioon, Sieviin ja sieltä takaisin kotiin. Vasta tämän jälkeen oli aterian vuoro.