Mikko Knuutila edusti vuosien 1904–05 säätyvaltiopäivillä talonpoikaissäätyä Salon tuomiokunnasta. Hän oli mm. rautatievaliokunnan jäsen. Valtiopäivillä hän allekirjoitti lukuisia aloitteita. Vuosina 1907–08 Knuutila oli vielä nuorsuomalaisen puolueen kansanedustajana yksikamarisessa eduskunnassa.
Toimittuaan maanviljelijänä Sievissä Mikko Knuutila muutti 1883 Ylivieskaan. Hän oli kokoava ja merkittävä mies Ylivieskan heränneiden keskellä ja toimi monenlaisissa luottamustehtävissä. Hän oli kirkonisäntä vuosina 1897–1923 ja kuului mm. diakoniatoimikuntaan. Kirkolliskokouksessa hän oli useita kertoja, ja hän oli Ylivieskan kuntakokouksen puheenjohtajana 1888–1917. Niinpä ylivieskalaisilla oli tapana sanoa, että Knuutila on yhtä kuin Ylivieskan kunta. Kaikissa luottamustehtävissä hän esiintyi omana itsenään: pohjalaisena körtti-isäntänä, jota vieraatkin kunnioittivat. Mikko Knuutilan toimeliaisuus suuntautui pankkiasioihinkin. Hän oli perustamassa Ylivieskan säästöpankkia 1897, ja toimi isännistön puheenjohtajana 21 vuotta.
Kouluneuvos Juho Kytömäki, joka nuoruudessaan palveli jonkin aikaa apulaispappina Ylivieskassa, antoi Knuutilasta hyvin positiivisen lausunnon: ”Vaikkei hän esiintynyt puhujana, hallitsi hän isällisellä tavalla koko Ylivieskan heränneitä. Hän suri lankeevien puolesta, nosti ja kannatteli paatuneita ja horjuvia, neuvoi, nuhteli, lohdutti, mitä milloinkin tarvittiin.” Herännäisyyden merkkihenkilöihin kuuluva Mauno Rosendahl arvosti myös Mikko Knuutilaa ja oli hänen läheinen ystävänsä kuolemaansa asti. Mikko Knuutila oli heränneiden tukimies, joka kokosi esimerkillään herännyttä kansaa ja hoiti luottamusta herättävällä tavalla lähimmäistensä henkisiä ja aineellisia asioita.
Mikko Knuutila oli yksi Ylivieskan maamiesseuran valitsemista kymmenestä edustajasta Suomen maalaisväestön liiton perustavassa kokouksessa Oulussa 1906. Se ja Etelä-Pohjanmaalla Santeri Alkion perustama Nuorsuomalainen maalaisliitto yhtyivät yhdeksi puolueeksi 1908. Knuutila kuului mm. Raudaskylän kristillisen opiston johtokuntaan. Edustaessaan säätyään valtiopäivillä Knuutila toi johdonmukaisesti esiin lujan perustuslaillisen kantansa sortokauden ”virkamieskätyreitä” vastaan. Lisäksi hän tähdensi valtiopäivien edustuksellista luonnetta: ”Kansa vaatii meiltä edustajiltaan, että ehjänä pidettäisiin kaikki ne vaatimukset, mitkä kansassa vallitsevat.”