Isä suunnitteli pojastaan maanviljelijää, perintötilan jatkajaa. Pojan harrastus ja käden taidot johdattivat hänet korjaamaan paikkakuntalaisten kelloja, ja kelloista tuli hänelle ammatti. Naimisiin mentyään Antti Särkelä muutti Kokkolaan, missä hän pääsi kehittämään ammattitaitoaan. Tiettävästi Antti Särkelä onnistui rakentamaan ensimmäisen kronometrin Suomessa. Niinpä sanomalehti Helsingfors tidningar julkaisi artikkelin taitavasta kellosepästä. Siitä oli seuraus, että hän sai kutsun Helsinkiin – kutsun takana oli Särkelän tyttären kertoman mukaan Aurora Karamsin – ja siellä 200 ruplan apurahan valtion varoista Pietariin suuntautuvaan opintomatkaa varten.
Pietarissa Antti Särkelän taidot huomattiin, ja hän sai keisarilta 500 ruplan palkinnon. Kotimaahan palattuaan Antti Särkelä sai senaatilta luvan ryhtyä kellotehtailijaksi Vaasaan. Sairaus pakotti hänet kuitenkin muuttamaan takaisin synnyinpitäjäänsä, jossa hän opetti myös poikansa Tuomaan kellosepäksi. Pojan opiskeltua Pietarissa isä Antti ja poika muuttivat Turkuun kellosepiksi. Antti Särkelä valmisti erityisesti seinäkelloja, jonkin verran myös taskukelloja. Hän kuului siihen itseoppineeseen kansanosaan, joka voimakkaasti vaikutti ympäristössään. Antti Särkelää on taidoiltaan ja kuuluisuudeltaan rinnastettu Ilmajoen Könnien luokkaan kellonrakentajana.