Kerttu Saalasti

Kerttu Kallio kirjoitti ylioppilaaksi Oulussa 1927, valmistui maatalous- ja metsä­tieteiden kandidaatiksi 1935 ja agronomiksi 1936. Hänen nuoruuden harrastuksiinsa kuuluivat partio ja nuoriso­seura­työ. Nivalan nuoriso­seuran esimiehenä hän oli 1928–29. Hän oli taitava kirjoittaja; satojen puheiden, esitelmien ja lehti­artikkeleiden lisäksi hän kirjoitti katsauksia talon­poikais­kulttuurista, runoja ja kirjankin myöhemmällä iällään. Hän harrasti maalaamista sekä otti laulu­tunteja kuuluisalta laulajattarelta Hanna Granfeltiltä. Hän jäi 40-vuotiaana (1947) leskeksi hoitamaan Keski­talon tilan emännyyttä ja isännyyttä viiden pienen lapsen kanssa, joista nuorin syntyi kaksi päivää isänsä kuoleman jälkeen.

Kerttu Saalasti valittiin ainoana naisena Nivalan kunnan­valtuustoon 1937. Valtuusto­kautenaan hän toimi useissa lauta­kunnissa, mm. köyhäinhoito­lauta­kunnassa. Sota-aikana hän hoiti koti­rintamalla yhteys­lotan tehtäviä. Kerttu Saalasti oli maalais­liiton kansan­edustajana 1948–61 ja keskusta­puolueen kansan­edustajana 1966–69. Kansan­edustajana hän kuului sivistys­valio­kuntaan koko edustaja­kautensa ajan. Hän kuului 1966–69 suureen valio­kuntaan sen vara­puheen­johtajana. Pohjois­maiden Neuvoston jäsen hän oli 1959–61 ja 1966–70 sekä tasa­vallan presidentin valitsija­mies 1950, -56, -62 ja -68.

Kerttu Saalasti valittiin moniin komiteoihin, toimi- ja neuvottelu­kuntiin, joista mainittakoon seuraavat: lasten päivä­hoito­komitea, valta­kunnan­suunnittelu­komitea, valtion ravitsemus­komitea, maa­talouden tutkimus­keskuksen neuvottelu­kunta, koulu­ohjelma­komitea, vuosien 1958 ja 1959 kansan­opisto­komiteat, naisten koti­taloudellisen kansalais­kasvatuksen komitea ja sosiaali­huollon peri­aate­komitea. Hän oli jäsenenä myös epä­siveellisten julkaisujen valvonta­lauta­kunnassa, Suomen sävel­taiteen tuki­säätiön valtuus­kunnassa ja hallituksessa jäsenenä sekä vara­puheen­johtajana, samoin Suomen kansallis­oopperan hallinto­neuvostossa.

Kerttu Saalasti nimitettiin Kekkosen V hallituksen opetus­ministeriksi 1954–56 ja Sukselaisen hallituksen opetus­ministeriksi 1957. Hänen ministeri­kaudellaan esiteltiin edus­kunnalle kolme merkittävää uudistusta: Oulun yli­opiston perustaminen, Jyväs­kylän kasvatus­opillisen korkea­koulun tiedekunta- ja valtionapu­järjestelyt sekä Yhteis­kunnallisen korkea­koulun siirtäminen Helsingistä Tampereelle.

Oulun yli­opiston perustaminen oli Kerttu Saalastin suurin henkilö­kohtainen saavutus hänen poliittisen uransa aikana. Hän oli Oulun yli­opiston väli­aikaisen konsistorin jäsen 1959–62. Oulun yli­opisto soi hänelle lääke­tieteen ja kirurgian kunnia­tohtorin arvon 1972. Saalasti sai professori Pentti Kaiteran rahaston ensimmäisen apurahan yli­opiston aikaan­saamisesta. Kerttu Saalasti vaikutti myös puolue­organisaatiossa. Hän oli Maalais­liiton/Keskusta­puolueen puolue­valtuus­kunnan jäsen 1955–70, puolueen vara­puheen­johtaja 1964–70, Maalais­liiton/Keskusta­puolueen Naisten puheen­johtaja 1954–70, puolueen nais­järjestön Oulun piirin puheen­johtaja 1953–70, Pohjois-Pohjanmaan piirin piiri­toimi­kunnan jäsen ja edus­kunta­ryhmän vara­puheen­johtaja.

Kerttu Saalasti toimi myös lukuisissa muissa luottamus­tehtävissä ja maa­talous­järjestöissä. Hänet valittiin mm. Oulun läänin talous­seuran johto­kunnan jäseneksi, ja sen maa­talous­naisten piiri­keskuksen puheen­johtajana hän oli 1953–69. Vuodesta 1970 lähtien hän oli Oulun maa­talous­keskuksen johto­kunnan jäsen ja Maa- ja koti­talous­naisten puheen­johtaja. Maa­talous­seurojen keskus­liiton valtuus­kunnan jäsen hän oli 1952–67 ja johto­kunnan jäsen 1960–69.

Hän kuului myös Maa­talous­naisten keskuksen johto­kuntaan ja toimi keskus­järjestön vara­puheen­johtajana 1955–69. Saalasti oli Maa­talouden tutkimus­keskuksen neuvottelu­kunnan jäsen, Maa­seudun sivistys­liiton johto­kunnan vara­puheen­johtaja, Kala­joki­laakson maa­talous­koulun, Koti­teollisuus­järjestöjen keskus­liiton, Maa­seudun loma­liiton, Väestö­liiton ja Nivalan nais­koti­teollisuus­koulun johto­kunnan sekä Kylväjä-lehden toimitus­neuvoston ja Suomen sota­veteraani­liiton valtuus­kunnan jäsen. Kerttu Saalasti oli Suomen kulttuuri­rahaston Kyösti Kallion rahaston hoito­kunnan jäsen 1966–75. Nivalan seura­kunnan kirkko­valtuustossa hän oli 1953–70.

Saalasti vaikutti merkittävästi Kyösti ja Kalervo Kallion museon perustamiseen Nivalaan. Ahti Sonninen sävelsi 1975 kantaatin Kerttu Saalastin 1936 kirjoittamaan runoon Valkea lakeus. Vuonna 1972 julkaistiin WSOY:n kustantamana Saalastin vanhemmistaan kirjoittama elämä­kerrallinen teos Anna hänelle nöyrä mieli. Kerttu Saalasti oli jäsenenä valtio­neuvoston asettamassa Kyösti Kallion elämä­kerta­toimi­kunnassa ja järjesti Kyösti Kallion arkiston luovuttamisen elämä­kerran kirjoittajan käyttöön.

Opetus­neuvos Kerttu Saalasti oli vahva suomalainen vaikuttaja­nainen. Hänet muistetaan määrä­tietoisena ja sinnikkäänä asioiden ajajana, jolle kehitys­alue­politiikka, maa­seudun sivistäminen ja varsinkin maa­seudun naisten aseman parantaminen olivat tärkeitä. Hän muisti aina painottaa myös edellis­polvien työn kunnioittamisen merkitystä. Hän olikin edellä­kävijä ja esi­kuva monille maa­seudun naisille.

Saalastille on myönnetty Maa­talous­keskuksen kultainen mitali, Suomen Leijonan komentaja­merkki 1957 ja keskusta­puolueen kultainen ansio­merkki 1966. Opetus­neuvoksen arvo­nimen Kerttu Saalasti sai 1969.