Tyhjästä aloittaen Antti Santaholma kohosi yhdeksi Keski-Pohjanmaan huomattavimmista liikemiehistä 1800-luvun jälkipuoliskolla. Opittuaan pastori Alceniukselta lukemisen ja laskemisen taidon hän toimi kauppa-apulaisena Kalajoella ja perusti 1866 oman kauppakartanon Kalajoen markkinapaikalle, jonne saapui väkeä ja tavaraa aina Haapajärveä ja Pihtipudasta myöten. Kauppansa yhteyteen hän rakensi nahkatehtaan, jossa valmistettiin paitsi kotimaisia myös ulkomaisia vuotia. Kauppa oli pääasiassa viljan, voin, potaskan ja tervan ostoa sekä nahkain, suolan, raudan ja muiden maanviljelijäin tarvikkeiden myyntiä. Pian hän osti myös maatilan, aikoinaan Achrenius-suvulle kuuluneen Santaholman (Sandholm), jonka mukaan hän otti uuden sukunimensäkin.
Suuret nälkävuodet 1860-luvun lopulla muodostavat Antti Santaholman elämässä merkittävän vaiheen. Hän ulotti silloin matkansa maitse hevosella Pietariin saakka, josta hän saatuaan J. V. Snellmanilta tarpeelliset valtuudet tuotti, kaupungit sivuuttaen, suoraan Kalajoen satamaan laivoilla viljaa. Hän jauhatti sitä ostamissaan Saukon ja Siltakosken vesimyllyissä. Katsoen juuri tästä yrityksestä saaneensa suurta siunausta hän näihin aikoihin rupesi laajentamaan liikettään. Hän harjoitti seuraavina vuosina laajaa terva- ja viljakauppaa ja kävi itse solmimassa kauppasuhteita Lyypekissä. Tervaa tuotiin Kalajoelle talvikelin aikana suuret määrät ylämaista, sijoitettiin tervamakasiineihin ja lastattiin ulkomaille myytäväksi. Kuljetus tapahtui ulkomaisilla laivoilla. Kun tervanviejät kuitenkin mieluimmin saapuivat Ouluun, hankki Antti Santaholma sikäläisellä tervahovilla itselleen paikan 1888. Hän ryhtyi myös ostelemaan metsiä Kalajoen latvoilta ja sahautti tukit omissa vesisahoissaan. Puutavaraa vietiin Englantiin ja Saksaan osittain hänen omilla purjelaivoillaan. Hänen aloitteestaan rakennettiin Kalajoella 1874 parkkilaiva ”Kalaja”, joka lupaavasti aloitti toimintansa vieden ensilastinaan lankkuja ja tuoden suolalastin. Alus upposi jo 1880 Atlantilla yhteentörmäyksessä aiheuttaen rakennuttajilleen suuren taloudellisen tappion. Myöhemmin Antti Santaholma osti ”Joutsen”-nimisen purjelaivan, jolla hän kuljetti puutavaraa ja tervaa Saksaan ja Englantiin.
Tervakaupan lakattua Santaholma oivalsi, että Kalajoen tummasta graniitista voisi tulla hyvä vientitavara. Vuodesta 1890 hän alkoikin viedä tätä kiveä Englantiin ja Skotlantiin, ensin muokkaamattomina teleinä, sittemmin 1904 perustetussa kivihiomossa jalostettunakin. Kalajoen graniitti tuli täten pitkän aikaa oleman ainoa suomalainen kivilaji, jota voitiin viedä mainittuihin kiviteollisuuden alalla suuntaa määrääviin maihin.
Yhdessä viiden poikansa kanssa Antti Santaholma muodosti liikkeestään perheyhtiön A. Santaholma Oy:n, joka vuodesta 1903 omisti sahan Kalajoella, vuodesta 1915 Haukiputaalla, vuodesta 1934 Raahessa olevan Pirttiniemen sahan sekä vuodesta 1905 Pyhäjoella Pohjois-Suomen ensimmäisen puuhiomon. Antti Santaholman tekemistä lahjoituksista voisi mainita Kalajoen kirkon 24-äänikertaiset urut, jotka kuitenkin tuli hävitti suurimmaksi osaksi kirkon palossa 1930. Ostettuaan aikoinaan äitinsä syntymätalon Rahkolan Santaholma lahjoitti sen kunnalle, joka rakennutti sinne 1920 kunnalliskodin. Antti Santaholman vielä eläessä lahjoitti A. Santaholma Oy 1917 Suomen historialliselle seuralle rahaa lähinnä Kalajoen historian kirjoittamiseksi. Luonteeltaan Antti Santaholma oli vähäpuheinen ja vaatimaton. Mutta hänen osuvat sutkautuksensa ovat säilyneet sananlaskuina Kalajoella.