Joulukuuset mainitaan ensimmäisen kerran Saksassa 1500-luvulla. Muualle Eurooppaan ne levisivät uskonpuhdistuksen myötä, ja vähitellen niistä muotoutui katolisen seimen protestanttinen vastine.
Suomessa joulukuusia oli aluksi vain säätyläiskodeissa: kartanoissa, porvariskodeissa ja pappiloissa. Joulukuusi tuli talonpoikaistupiin 1870- ja 1880-lukujen tienoilla säätyläiskotien ja koulujen kautta. Tavan leviämistä edisti vanha kansantapa pystyttää juhannus-, hää- ja nimipäiväkuusia, vaikkakaan näitä ei tuotu sisälle tupaan.
Vuonna 1878 Kyläkirjaston kuvalehti julkaisi kuvan Martti Lutherin perheen joulunvietosta. Kuvassa Luther säestää jouluvirttä kitaralla. Pöydällä on joulukuusi kynttilöineen sekä enkelinkuva latvassa, ja sen ääreen Lutherin perhe lähimpinen ystävineen on kokoontunut.
Joulukuusi koristeltiin esim. kynttilöillä, paperiketjuilla, erilaisilla olkikoristeilla, lippuketjuilla ja piparkakuilla. Kynttilöiden käyttö kuusessa lopetti vanhan tavan peittää tuvan lattia oljilla joulun ajaksi.
Joulukuuseen liittyy myös paljon symboliikkaa paratiisin elämänpuusta Kristuksen loistoon ja kärsimyksiin.