Plassin kauppapaikka

Kalajoensuu on ollut tunnettu kauppapaikkana ja satamana jo keskiajalla. Kalajoki oli sekä emäseurakunta, perustettu v. 1525, että veropitäjä ja vuodesta 1558 nimismieskunta. Suur-Kalajoen kirkkopitäjään kuului koko jokilaakson kahdeksan pitäjän alue. Kalajoki oli alueen hallinnollinen ja kirkollinen keskus.

Kalajoen seudun talonpojat olivat sekä talollisia että kauppamiehiä. Heillä oli myytävänä tuolloin turkiksia, hylkeenrasvaa, suolakalaa, kuivattuja haukia, voita ja nautaeläinten vuotia. Heitä kutsuttiin maakauppiaiksi, ja he olivat varakkaita, yritteliäitä ja maailmaa nähneitä miehiä. He saivat usein toimia luottamusmiehinä ja käräjälautakunnassa. Talonpojat omistivat myös laivoja ja muita aluksia.

Vuonna 1620 perustetun Kokkolan kaupungin kauppa-alueeseen kuului myös Kalajoki. Asukkaita kiellettiin harjoittamasta merenkulkua, koska ulkomaankauppaa hoitivat kaupunkien porvarit. Siitä huolimatta Kalajoen suulla kävi ulkomaisia kauppiaita. Kauppatavarat tuli viedä Kokkolaan tai myydä paikkakunnan markkinoilla.

Heti Kokkolan kaupungin perustamisen jälkeen kaupungin porvareilla oli oikeus pitää Kalajoella markkinoita, ja niitä järjestettiin vuosittain kahdet tai kolmet. Kalajoen markkinoista tuli kuitenkin vapaamarkkinat v. 1638. Kaikkien kaupunkien porvareilla oli lupa käydä kauppaa Kalajoella, mutta kokkolalaisilla oli kuitenkin kiistaton ylivalta. Niinpä Kalajoella kävikin Oulun, Raahen ja Kokkolan porvareiden lisäksi ostajia ympäri Suomen. Tärkein myyntiartikkeli tuohon aikaan oli terva.

Vuonna 1688 Kokkolan kaupunki osti Änkilän maista kauppapaikan eli nykyisen Plassin alueen. Alue ulottui Änkilän (Haaralan) talosta Santaniemen satamaan ja laivatelakkaan. Markkinapaikka oli 1700-luvun puolivälissä noin 140 metriä pitkä ja 60 metriä leveä. Plassilla oli markkinatori ja tervatori. Tervakaupan ansiosta Kalajoen markkinat olivat alueen tärkeimmät aina 1800-luvun loppupuolelle saakka.

Markkinapaikalla on ollut rakennuksia luultavasti keskiajalta lähtien. Rakennukset olivat makasiineja ja tervaporvarien aittoja, joissa säilytettiin myyntituotteita seuraavia markkinoita varten. Alueella oli pikiruukki. Oli myös lämmitettäviä markkinapuoteja. Vasta 1800-luvun lopulta alkaen Plassilla oli vakinaista asutusta, kun käsityöläiset, kauppiaat ja monien ammattialojen edustajat rakensivat uusia taloja mutta ottivat myös käyttöönsä markkinapuoteja. Plassi oli tiuhaan asutettu. Kalajoen markkinoiden merkitys väheni, kun Pohjanmaan rata valmistui ja tervakauppa hiljeni höyrylaivojen syrjäyttäessä purjelaivat.

Kalajoen markkinapaikalle määrättiin v. 1885 tehtäväksi järjestyssääntö ja asemakaava. Kalajoesta esitettiin kaupunkia 1860-luvulla ja Plassista kauppalaa 1880-luvulla. Markkinapaikan alueella oli 1900-luvun alussa 44 tonttia, ja se oli pinta-alaltaan n. 35 000 m². Plassin alueen rakennuskannasta on Museovirasto tehnyt rakennushistoriallisen selvityksen. Lisäksi rakennuksista on tehty useita opinnäytetöitä.