Ylivieskan seutukunnan kierros

Havula on kala­jokiseen yrittäjä­sukuun kuuluvan Oskari ja rouva Siiri Santa­holman noin v. 1912 rakennuttama kookas huvilamainen rakennus, jonka Kalajoen kunta osti peri­kunnalta v. 1992 täydel­lisine irtaimis­toineen. Rakennus on kunnostettu 1910–1930-lukujen porvaris­kodista kertovaksi tutustumis­kohteeksi. Havula on avoinna keskikesällä tiistaisin, torstaisin ja sunnuntaisin sekä muina aikoina tilauksesta. Opastuskierros kestää noin tunnin.

Jokisuun saha oli Antti Santa­holman ja hänen viiden poikansa muodos­taman A. Santa­holma Oy:n (per. v. 1903) kauimmin toiminut saha­laitos. Saha oli saman suvun hallussa 93 vuotta ja työllisti parhaim­millaan 150 ihmistä. Saha­laitosta on laajennettu ja kehitetty useaan eri otteeseen ajan työ­mene­telmien mukaan.

Kalajoen kunta omistaa nykyisin laajan alueen rakennuksineen. Osa raken­nuk­sista on purettu ja osa säilytettäneen toiminta­kuntoisina teollisuus­tiloina, käsi­työ­verstaina tai näytös­luonteisesti käytössä olevina harvi­naisuuksina, esim. trippeli­höyry­kone vuodelta 1916, joka tuotti sähköä myös kunnan tarpeisiin (sairaala, katuvalot).

Kalajoen markkina­paikan kistu (putka) on sijainnut Ojan kaupan luona, ja se siirrettiin nykyiselle paikalleen v. 1948. Putkassa oli kaksi selliosastoa ja toimisto-osa. Kistu on rakennettu 1700-luvulla. Putkavahti lämmitti kistun markkina-aikaan ja muulloinkin, kun sitä tarvittiin. ”Kohta on markkinat, kun jo kistua lämmitetään.”

Kistu muutettiin v. 1982 Lauri Tanskan ideoimaksi ja toteuttamaksi kalastusmuseoksi.

Markkinapaikan laidassa sijaitsee rinnakkain kolme asuinrakennusta.

Kilpisen talon tiensuuntainen osa on vuodelta 1860. Vuoden 1875 kartan mukaan tontilla sijaitsi siltavouti Lakströmin asuinhuone. Puuseppä Efraim Kilpinen muutti taloon vuonna 1900. Hän ja varsinkin hänen poikansa Oskari Kilpinen olivat maankuuluja kanteleentekijöitä, jotka tekivät mm. musiikkiliike Fazerille tilaustyönä kanteleita.

Naapuritalo on siirretty nykyiselle paikalleen. Sen on rakennuttanut Kalle Haavisto 1800-luvulla, mutta tiedossa ei ole tarkkaa rakentamisvuotta. Kapeaan hirsirakennukseen on liitetty siipiosa, joka on aiemmin ollut luhtiaitta. Rakennuksen omistaa nykyisin Lauri Tanska.

Ollila on suuri­kokoinen, kah­des­sa osassa raken­nettu asuin­raken­nus. Pohjois­pääty on vuodelta 1850, ja se on rakennettu samanaikaisesti Kalaja-laivan kanssa, mahdollisesti erään toisen laivan hirsistä. Rakennuksen toinen osa on 1920-luvulta, jolloin rakennukseen tehtiin yhtenäinen jugend­ilme. Ollila on saanut nimensä Olavi Santa­holmalta. Rakennuksen piha­piiriin kuuluvat myös makasiini- ja piha­rakennukset.

Lähes 40 metriä pitkä keltainen hirsi­rakennus on Plassin keskei­simpiä ja Kala­joki­varren komeimpia taloja. Tien puolella siinä on 13 ikkunaa. Talon vanhin osa on vanha kauppa­kartano ilmeisesti 1800-luvun alku­puolelta. Kauppias Antti Santaholma osti sen v. 1866. Rakennuk­sessa on toiminut A. Santaholma Oy:n konttori.

Haaralan talo on Plassin kantatilan Änkilän entinen päärakennus. Änkilän tila mainitaan ensimmäisen kerran vuoden 1547 kymmenysluettelossa. Kokkolan kaupunki osti tilasta maata Plassin alueen markkinapaikaksi v. 1688. Ikalaporin vapaaherran virkatalo sijoitettiin Änkilän maille 1670-luvulla.

Nykyinen päärakennus on todennäköisesti 1800-luvun alusta ja edustaa virkatalorakentamisen perinnettä. Pihapiirissä on neliosainen makasiinirakennus, jonka kaksi tienpuolista aittaa ovat olleet markkinamiesten käytössä. Makasiinissa on lisäksi heinätalli ja vilja-aitta. Pihapiiristä on purettu pakarirakennus.

Teatteritalo on työ­väen­talo. Sen raken­tami­seksi perus­tettiin vuonna 1937 Teatteri­talo Oy. Aluksi työ­väen­yhdistyksen johto­kunta teki itse talon piirustukset ja pienois­mallinkin. Kun rahoituksen järjestämiseksi osakkeitten merkintää tarjottiin myös Kansa-yhtiölle, ei yhtiö hyväksynyt suunnitelmia, vaan jouduttiin tekemään uudet. Teatteri­talo valmistui talvella 1939, ja avajaiset pidettiin 25.3.1939. Jatko­sodan aikana talossa majoitettiin siirtolaisia.

Teatteritalo Oy:n osake-enemmistö siirtyi kaupalla 1960-luvulla Voimistelu- ja Urheiluseura Riennolle. Rakennusta peruskorjattiin ja laajennettiin 1960-luvun lopulla.

Viljamakasiini eli lajittelija on rakennettu v. 1753. 1790-luvulla Kala­joella oli Santa­niemen lastaus­paikan lähettyvillä kaksi kruunun makasiinia, joista toinen oli 900 ja toinen 1 400 tynnyrin vetoinen. Toiseen sijoitettiin kruunun verovilja, ja toinen oli tarkoitettu säästö­viljan kokoamiseen. Valtio­päivillä 1746–47 oli päätetty, että pitäjiin perustetaan vilja­makasiineja. Maaherra Piperin tekemän laina­makasiinin ohje­säännön mukaan tuli savua kohden panna talteen hyvinä vuosina ½ ja huonoina vuosina ¼ tynnyriä viljaa. Vilja saatiin lainata pitäjän­kokouksen luvalla maksamalla korkoa.

Ennen suuria katovuosia v. 1861 Kalajoen pitäjä rakensi omalla kustannuksellaan kruunun aitan, jossa oli neljä hinkaloa ja räystään alla kymmenen ikkunaa sekä katolla ikkunat. Korjauksen jälkeen vuonna 1927 kruunun puotiin sijoitettiin Jokisuun koulu. Koulu lakkautettiin vuonna 2005.

Kalajoen kolmas kirkko rakennettiin lähelle pappilaa, tervatoria, maantietä ja satamaa 1600-luvun alussa, kun Ljungo Tuomaanpoika (Ljungo Thomae) oli Kalajoen kirkkoherrana. Kirkon paikka osoittautui kuitenkin kelvottomaksi: savinen rantatörmä aiheutti kirkon kallistumisen ja vaarana oli, että kirkko vyöryisi Kalajokeen. Se purettiin. Neljäs kirkko rakennettiin Etelänkylälle v. 1636.

Ljungo Tuomaanpoika oli rovasti, valtiopäivämies ja lainsuomentaja. Hän suomensi Ruotsin maanlain ja kaupunginlait.

Muistomerkki sijaitsee Plassintien varressa, jokitörmällä, vastapäätä Kalajoen sairaalaa.

Jokelan pappila – Kalajoen emä­seura­kunnan pappila – on ollut nykyisellä paikallaan Kalajoen äärellä jo 1600-luvun alkuvuosista lähtien. Isonvihan jälkeen umpipihan rakennukset olivat heikossa kunnossa. Päärakennus purettiin v. 1751. Seuraavana vuonna valmistunut uusi pappila paloi 1700-luvulla. Vuonna 1802 valmistuneessa komeassa pappilassa oli alun perin sali, seitsemän kamaria, keittiö, eteinen ja kaksi vinttikamaria.

Miespihassa on itäpuolella ns. Malmbergin tupa ja piispantupa ja länsipuolella pakaritupa ja arentaattorin tupa. Niilo Kustaa Malmberg asui hänen mukaansa nimetyssä tuvassa 1830—33, ja hän oli Pohjanmaan herätysliikkeen keskeisin hahmo. Kalajoen käräjillä hänet ja muut herännäisjohtajat tuomittiin. Kenraalikuvernööri Thesleff totesi: ”Ennen teidät viedään Siperiaan kuin tuomionne muuttuu!”