Ylivieskan seutukunnan kierros

Merijärven kirkko raken­net­tiin vuosina 1779–1781 Jussilan­niemeen. Kirkon sai raken­nettavaksi Simon Jylkkä-Silvén. Hän oli kotoisin Kala­joen Mehtä­kylästä, ja hän oli kirkon­rakentaja Matti Jylkän poika. Silvénin omia piirus­tuksia ei kuitenkaan hyväksytty Tukholman yli-intendentin­virastossa, vaan sieltä lähe­tettiin uudet, jotka kuningas Kustaa III oli oma­kätisesti alle­kirjoittanut. Kirkon vihki käyttöön Pyhä­joen seura­kunnan kirkko­herra Johan Westzynthius 8.7.1781. Se sai samalla nimekseen Sophia Magdalena kuningat­taren mukaan.

Kirkko sai ensimmäisen värinsä vasta 1830-luvulla. Silloin se maalattiin puna­mullan ja tervan sekoituk­sella. Keltaisen värinsä kirkko sai vuonna 1905. Kirkossa oli vuoden 1973 joulu­päivänä tuli­palo, ja korjaus­töissä uusittiin kaikki sisä­maalaukset, lämmitys­järjestelmä ja valaistus. Kirkossa on kaksi alttari­taulua, joista vanhemman on maalannut Thomas Kiempe (1757–1807). Uudemman on maalannut koti­kirkkonsa maalaajaksi pestattu kanttorin poika Jeremias Alin (1850–1916). Molemmissa on kuvattuna Jeesus ristillä.

Sven Westman Tukholmasta suunnitteli kello­tapulin vuonna 1796. Piirustukset vahvisti herttua Kaarle alle­kirjoituk­sellaan. Tapuli raken­nettiin 1799 vajaassa kuukaudessa kala­jokisen Joh. Blomströmin johdolla.

Tapulin alaosan muoto on Suomessa erikoinen, ja sen kunnossa­pito tuottaa vaikeuksia. Tapulissa on kaksi kelloa, vuonna 1781 hankittu ns. naisten kello ja seurakunnan itsenäistymisen yhteydessä vuonna 1909 hankittu ns. miesten kello.

Merijärven koti­seutu­museo sijaitsee kirkon­mäellä. Rakennus on entinen laina­vilja­maka­siini, josta on saatu toimiva museo­rakennus pienten muutos­töiden jälkeen. Museo­esineet on koottu koko kunnan alueelta.

Kalapudas on ns. puhto­kylä, jossa raken­nukset muodos­tavat tiiviin ryppään ympä­ristöään korkeam­malle kumpareelle. Kala­putaan vieritse virtaa Pyhä­joki, joka ennen tulvi voimak­kaasti keväisin. Tämän vuoksi ne harvat paikat, joihin tulva ei yltänyt, jouduttiin hyödyn­tämään tehokkaasti ja talot raken­nettiin vain muutamien metrien päähän toisistaan.

Kalaputaalla on ollut asutusta 1500-luvun lopulta lähtien. Nykyi­sin siellä on neljä pää­rakennusta talous­raken­nuksineen; joitakin asuin­rakennuksia on myyty ja siirretty pois 1900-luvun alku­puolella mm. Meri­järven Säästö­pankiksi. Vanhin Kala­putaan taloista on Ranta­pudas, jonka kurki­hirren alta on löydetty kaksi 1700-luvun alun kolikkoa. Muut Kala­putaan talous­keskukset ovat Alapudas, Kalapudas ja Ylimäki.

Kalaputaan läheisyy­dessä on pari muutakin puhto­kylää: Poutiaisen­puhto ja Männistön­puhto. Männistön­puhto vaurioitui pahoin tuli­palossa vuonna 1960.

Tähjän koti­seutu­talo. Meri­järven kunta osti Tähjän talon vuonna 1981. Talkoo­työllä siitä on kunnostettu viihtyisä koti­seutu­talo. Se sijaitsee Pyhän­kosken Tähjän­perällä. Piha­piirissä on muun muassa luhti­aitta ja savu­sauna. Pää­rakennus on raken­nettu 1700-luvulla.

Tähjän koti­seutu­talolla voi nähdä vanhaa talon­poikais­esineistöä tai kylpeä aidossa savu­saunassa. Sitä voi käyttää myös erilaisten tapahtumien järjestämis­paikkana. Koti­seutu­talon vieressä virtaa vuonna 1760 kaivettu Tähjän­joki. Sen tarkoituksena oli olla vene­reitti, joka kiertää Pyhänkosken.

Koti­seutu­talon piha­piiriin on siirretty myös ns. ”Lammin mökki” eli Antti Saari­lampin asuinrakennus.

Merijärven kirkon­kylässä sijait­seva Lahden­lampi on 2000-luvun alussa kun­nos­tettu kunta­laisten virkistys­käyttöön ja paikalle on raken­nettu uimaranta. Lisätietoja: Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen tiedote.

Merijärven kunnan halki virtaa Pyhä­joki, joka keväisin on runsas­veti­nen ja joka ennen aiheutti keväisin ankarat tulvat. Meri­järven koh­dal­la joessa on useita koskia, joista suurin on Pyhänkoski.

Nykyisin luonnon­kaunista Pyhän­koskea on hyödynnetty matkailu- ja virkistys­palveluissa. Alueelle onkin viriämässä matkailu­toimintaa, ja harrastus­mahdollisuuksista voi mainita mm. melonnan, kalastuksen, vaelluksen ja patikoinnin.

Kosken rannalla kuvattiin 1940-luvulla elokuva Yrjänän emännän synti. Kuvaukset olivat suuri tapahtuma Meri­järvellä, ja paikalliset asukkaat avustivat innokkaasti joukko­kohtauksissa.

Merijärven kirjasto sijaitsee Koivu­puhdon koulun ja Kilpukka­salin kanssa samassa piha­piirissä. Kirjasto­talo valmistui vuonna 1994.

Tähjänojan muisto­merkki sijaitsee Toholan­niskalla, Niemelän­tien varressa. Muisto­merkki tehtiin vuonna 1996, ja sillä halutaan kertoa kaivuista ja pen­ger­rys­töistä, joita on tehty Meri- ja Tähki­järven kuivat­tamisen yhteydessä. Muisto­merkin suunnitteli alue­arkki­tehti Leena Roppola.

Nälkävuosien muisto­merkki. Suurina nälkä­vuosina 1866–1868 kuoli 65 meri­järvistä nälkään ja nälän aiheut­tamiin tautei­hin. Näiden vuosien muisto­kivi pysty­tettiin kirkko­tarhaan hautaus­maan portin lähei­syyteen vuonna 1992.