Vanha kirkko
Näen silmissäni tumman matkasaaton,
kun koittaessa jälleen pyhän juhla-aaton
se kylistänsä kaukaa kirkkoon kiiruhtaa
ja hartain mielin sinne kaipaa, halajaa.
Kellot soittaneet on sanomaa niin monta,
se suruakin suurta säesti sanatonta,
kun morsiusparin uuden liiton kunniaa
nyt helkkää kellot, kansa iloitakin saa.
Kuka unohtaa voi sodan raskaat ajat,
se kultaviljan kaatoi, sorti uljaat majat,
ja muistomerkit, ristit taajat sankarein
nyt isänmaata kastoi, siunaa kyynelein.
Vanha kirkkomme on ollut äiti meille,
se lohdun, turvan antoi sukupolvein teille,
sen uskosta taas lapset, vanhat, nuoretkin
voi saada voimaa siirtää vaikka vuoretkin.
Kiitos holvistoissa kaikuu, urkuin ääni,
kuin taivaan juhlavirteen yhdyn, nostan pääni.
On sunnuntai, rauhaa pyhää tunnelmaa
taas vanhan kirkon malmi kaikuu, kumajaa.
Toivo Hyyryläinen 25.01.2003