Etusivu
Laulu Vihannille
Vihannin kunnan kotiseutulaulu
Vihannin kotiseutulaulun on sanoittanut vihantilainen maanviljelijä Jaakko Verkasalo ja säveltänyt Taneli Kuusisto. Laulun syntyaika ei ole tarkasti selvillä; sen arvellaan valmistuneen joskus 1960-luvun puolivälissä. Ehkäpä juuri laulun säkeistöjen runsauden vuoksi se on jäänyt hieman unohduksiin, eikä se ole kovinkaan usealle vihantilaiselle tuttu.
Taneli Kuusisto
- Olit siintäväinen seutujen erämaa,
ei rauhaasi rikkonut kukaan.
pedot metsän pyydysti saalistaan,
huudot häipyivät tuulien mukaan. - Rämekorpien seutu, hyljitty maa.
Täällä halla vain huurusi soissa.
Mies Saamen vain kaiutti kannustaan,
— pellonraivaaja pysyvi poissa. - Käy kauttasi jo idän kauppatie,
se merien äärelle johti.
Myös vainoojan parhain se kulkea lie,
hekin samosi rantoja kohti. - Tämä tie etsi turhaan vertaistaan,
ei siltoja tarvinnut yhtään.
Rankkasade sen kunnosti, kerrotaan,
oli lammessa kaloja nyhtää. - Oli tervasta kylliksi nuotioon
ja lehdoissa kukkuivat käet.
— Käy sisälle ajan tuokioon,
niin heimosi saapuvan näet! — - Sa näet, kun tulevat raivaajat,
he saapuvat kolmea kautta.
Tulee lännestä maisin matkaajat,
toisten hummana on honkalautta. - Sai idästä kauppatien kulkijat,
he leppoisan järven keksi.
Tuli rannalle kasket viljavat,
kalaa järvestä einehiksi. - Tänne kylää kolme nyt kaskettiin,
kylät kauneine pirtteinensä.
Ja taloja tarmolla asuttiin,
näin huhtine, halmeinensa. - Kuin yhtä he perhettä olivat
tai oksat yhdessä puussa.
Oli juhlahetkensä rattoisat
ja tarinat illansuussa. - Myös elämän kuorman he kantoivat,
aina veljinä yhteisesti.
Avun toisilleen kun antoivat,
niin parhaiten jokainen kesti. - Vuossadat vierivät vitkalleen,
miespolvet syntyi ja sammui.
Ja pellot kasvoivat kunnailleen,
kujilla karjat jo ammui. - Ajan virta se vierivi eellehen
yhä kiihtyen kulussansa.
Kaikki on arvottu uudelleen,
uusi aika ja — uusi kansa. - Nyt uudet on arvot ja ihanteet
ja uusi on elämän tahti.
Vanhaa on iltojen autereet
ja vanha on totuuden mahti. - On koulut ja kartanot uhkeat,
joet avattu tulvien tulla.
On seurojen talot juhlavat
eri aatteiden kilpailulla. - Ovat maat nämä meille maireat,
on Vihanti verrempi muita.
Näet kaivostornit nyt mahtavat,
maan rikkaudet ruokkii nyt suita. - Sinä eläös rauhassa, rakas maa,
tuhat vuotta Sun untasi kesti.
Sua tällaisna tahtoisin rakastaa
kotiseutuni, ikuisesti.
Jaakko Verkasalo
Nuotti on saatavissa tulostettavana versiona (pdf):
