1. Johdanto
Kun Haapaveden kirkonkylän koulu 10 vuotta sitten [vuonna 1960] juhli 90. syntymäpäiväänsä, ei moni osannut varmaankaan aavistaa, millaisia muutoksia tulisi tapahtumaan sekä kansakoululaitoksessa että Haapaveden kunnassa tulevana kymmenvuotiskautena. Kunta ja varsinkin sen kirkonkylä ovat muuttaneet kasvojaan. On syntynyt teollisuutta, mutta silti on asukasluku laskenut. Kansakoululaitos on kehittymässä kohti uutta peruskoulua, joka tarjoaa samanlaiset opiskelumahdollisuudet kaikille. Erityisesti uusi koulu antaa enemmän vaihtoehtoja ja jokaisen yksilöllisten ominaisuuksien mukaisia valintoja. Kirkonkylän koulun syntyessä 100 vuotta sitten erosivat olosuhteet vielä paljon enemmän nykyisistä kuin 10 vuotta sitten. Melko hyvän kuvan niistä oloista, joihin kansakoulu vuonna 1870 alkoi levittää valistusta, saa Haapaveden osalta piirilääkäri Konrad Relanderin (Reijowaaran) väitöskirjasta vuodelta 1892. Tieoloista hän muun muassa kirjoittaa seuraavasti:
”Valtamaantiet ovat erinomaisessa kunnossa, mutta syrjäkyliin, paitsi Ollolan ja Karsikkaan kyliin, on tietä tuskin nimeksikään. Kartalla Ainaliin merkitty tie ei ole muuta kuin kymmenittäin vuosia sitten ojitettu ja puista vapautettu, vaan ei muuten tieksi tehty, metsämaa, joka aikojen kuluessa on saatu niin koloiseksi tieltä löytyvien suurien kivien vieristä, ettei ole hyvä siitä kärryllä yrittääkään. Jokivarrelta ja Sydänmaalta ei löydy ollenkaan tietä.”
Oulun ja Lapin lääneissä ei tätä ennen ollut yhtään kansakoulua, mutta samana vuonna kuin Haapavesi saivat koulunsa myös Saloinen ja Rovaniemi. Muualla Suomessa oli kansakouluja jo syntynyt useita kymmeniä. Niiden kaikkien toiminta perustui toukokuun 11. päivänä 1866 annettuun ensimmäiseen kansakouluasetukseen. Sen synty sai alkunsa Suomen suurruhtinas Aleksanteri II:sta, joka senaatin istunnossa kymmenen vuotta aikaisemmin oli ottanut puheeksi kansansivistyksen kohottamisen. Se henkilö, joka keisarille tätä alunperin ehdotti, on jäänyt selvittämättä. Koska kirkko oli tähän asti kantanut päävastuun kansan opettamisesta, pyydettiin ensin lausunnot tuomiokapituleilta. Uno Cygnaeus valittiin sitten tekemään opintomatka ulkomaille ja tutustumaan eri maiden kansanopetukseen. Palattuaan hän sai tehtäväkseen laatia ehdotuksen kansakoululaitoksen ja opettajainvalmistuksen järjestämiseksi Suomeen. Tälle pohjalle sitten asetus syntyikin. Se, että Pohjois-Suomen ensimmäisten kansakoulujen joukossa oli myös Haapaveden kirkonkylän koulu, on katsottava täkäläisen väestön valistustarpeen voimakkaaksi ilmaisuksi.
Vaikka Haapaveden kansakouluhistoria sai alkunsa vain yhdessä paikassa, kirkonkylän pitäjäntuvassa, on tähän 100-vuotishistoriikkiin päätetty osittain ottaa mukaan koko kunnan kansakoululaitos. Tämä aiheutti suuren vaikeuden asiapaljouden karsimisessa: yli kahdenkymmenen kansakoulun toimintaan vuosikymmenien aikana mahtuu tuhansia oppilaita, satoja opettajia ja johtokunnan jäsenenä, lukemattomia pöytäkirjanpykäliä. Koska 100 vuotta täyttää nyt [vuonna 1970] nimenomaan kirkonkylän kansakoulu, on sille uhrattu sivuja eniten. Jokaisen sivukylän koulun vuosijuhlassahan kuitenkin laaditaan tarkka historiikki sen koulun menneisyydestä.