Harva lienee se pitäjä maassamme, josta löytyy niin paljo maisemakuvia valokuvattu kuin Kuusamosta. Eikä se oikeastaan kumma olekaan. Huvimatkailijat, joita kesäisin kymmenittäin rientää ihailemaan Kuusamon kuuluja kauneuksia, harvoin matkalle lähtevät ilman valokuvauskonetta. Ja paljo Kuusamosta valokuvattavaa löytyisikin, jos vaan osankaan sen jylhää komeutta ikuistuttaa haluaisi. Aiheita löytyisi laajalta Kitkajärveltä, satoine saarineen ja lahdelmineen, Kitka- ja Oulankajokien varsilta, missä luonto Suomen oloihin nähden osoittaa kenties missään muualla tuskin tavattavan mahtavan jylhyyden, pyörryttävine rotkoineen ja jyrkkine kallioineen, kuuluisalta Paanajärveltä, jonka suurenmoisia näköaloja ulkomaalainenkin ihmettelisi. Ja mainitsemattako jäävät nuo Kuusamon kuuluisat tunturit Nuorunen, Iivaara, Rukatunturi, Pyhävaara y.m., joiden laelta katsojan silmien eteen avautuu kerrassaan mahtavat näköalat. Jos Rukatunturille nouset leviää eteesi äärettömät metsämeret soita, joissa kitukasvuiset kuuset törröttävät, kankaita vehreine petäjikköineen, korkeampia ja matalampia kunnaita, siellä täällä pilkoittaa järviä tai yksinäisiä lampia hopeaisina kimmeltäen auringon valossa. Etäällä pohjoisessa kohoaa siintävä Sallan kuuluisat tunturiryhmät, kaukana idässä ampuu Nuorunen korkeuteen uljaan huippunsa, etelän taivaan rannan yli häämöittää sinisenä Iivaara. Jos jaksat Nuoruselle kiivetä, sieltä näet maiseman, jota tuskin muualla Suomessa tavannet. Kaukana idässä näkyy Karjalan kaunoinen maa ja mahtava Pääjärvi. Tuosta parin penikulman päässä ylenee Kivakka tunturi, sekin Venäjän puolella, allaan pauhaa mahtava Patunan koski, eli Kivakka. Silmän kantamattomiin levenevät humisevat metsämeret, syliinsä sulkien sadat järvet, jotka lukemattomina hopeavöinä välkkyvät. Erämaiden tunnelma valtaa mielesi tätä kaikkea nähdessäsi, sillä harvassa näet harmaanvärisiä kyläryhmiä. Tunturikotkat kaarrellen kiirivät korkeudessa ja ihmettelevät, ken uskaltaa hänen linnansa harjalle kiivetä, jossa ainainen kylmä tuuli käy, ja kosteat pilvet päälakea pyyhkivät. Ei siellä puut kasva, ei ruoho maasta uskalla päätään nostaa. Vaivainen kanerva vapisee tuulen tahdissa ja ainoastaan harvat urheat harvinaiset tunturikasvit siellä ovat elementissään. Jos matkasi Iivaaralle ohjaat, et varmaankaan kauppojasi kadu. Pääasiassa sama tunnelma sielläkin mielesi valtaa. Mutta erilainen näköala on kuitenkin sieltäkin. Kyliä näet useampia, näetpä Kuusamon kirkonkin, joka pohjoisessa torninsa syöksee ylös korkeuteen. Näet Iijärven ja muistat silloin, että Iijoki täältä syntysanansa saa ja tervehdykset vie kauas Pohjanlahden sopukkaan, joskin matka sinne voi viedä lähes vuoden.

Ohjaa matkasi näille Kuusamon luonnon komeille kukkuloille keskikesän aikaan, saat nähdä keskiyön auringon, joka ei koskaan mailleen mene, vaan suurena kultapyöränä kellottaa pohjoisessa korkealla taivaanrannasta.

Ihana on Kuusamo ja kaunis jylhässä komeudessaan. Jos, matkalainen, tahdot tutustua Suomen kauneuksiin, elä unohda Kuusamoa, sillä pitkän matkasi vaivat korvaa täysin sen maisemista saamasi vaikutelmat. Ja kun ne kerran nähnyt olet, voit varmaan runoilijan kanssa laulaa

”kaunis olet synnyinmaa”