Vihannin Kirkkojärven ympäristö on mieleenpainuva luonto- ja perinnemaisemakokonaisuus. Alueelta löytyy museo, majoitustiloja, uimaranta ja kahvila. Alue on hyvä lintuharrastajan vierailukohde.
Järven rannalta lähtee ulkoilureitti, joka kiemurtelee vaihtelevien maisemien kautta Uturinteen laskettelukeskukseen ja edelleen Sauvonmäen laavulle. Reitti jatkuu Penikkalammelle, jossa on yöpymiskelpoinen laavu tulipaikkoineen. Talvella osa reitistä on valaistuna latuna.
Ukonkatin ja Seurahuoneen välistä nurmialuetta Raahentiehen saakka hoidetaan ketomaisesti. Raahentien ja Kirkkojärven välillä on pensaikkoa, jossa pesii lajirikas ja runsaslukuinen linnusto. Kirkkojärvellä on runsaasti vesilintuja.
Museoalueella on tuulimylly sekä museorakennuksia. Ukonkatin päärakennuksen museokokoelmassa esitellään Vihannin historiaa. Pihamaalla on lopetetun Lampinsaaren kaivoksen koneita ja kivinäytteitä. (IH, PR)
Vihannin Kirkkojärvi sijaitsee keskustaajamassa. Aja Kantatie 88:aa noin kilometri Raahen suuntaan. Kirkkojärvi on tie vasemmalla puolella.
Vaippanevan suoalue kuuluu valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan. Suoalue on pienipiirteistä, erittäin vaihtelevaa ja osittain erittäin vaikeakulkuista. Alueella liikutaan jokamiehen oikeudella, sillä yksityisessä omistuksessa oleville maille ei ole perustettu varsinaista suojelualuetta.
Ala-Vuolujärven lähellä maisema on avara, mutta muualla suo on puustoista ja näkyvyys vähäinen. Suon avoimet osat ovat saranevoja, puustoiset laitaosat karuja rämeitä. Mustalähteenneva on ravinteisempi ja siksi lehtomainen. Suolla on myös kohtalaisen ravinteikasta nevakorpea.
Alueella on inventoitu 17 erilaista suotyyppiä, joista koivuletto ja tervaleppäkorpi on nimetty uhanalaisiksi suotyypeiksi.
Alueen kasvillisuus vaihtelee runsaasti ja sillä tavataan useita uhanalaisia lajeja, mm. lehtosara, suovalkku ja valkolehdokki.
Hirvet suosivat aluetta. Ala-Vuolujärvi on mainio lintujärvi. Lehtopensaikossa voi kuulla satakielen laulavan. (IH, PR)
Aja Vihannista Raahen suuntaan tietä nro 88 noin 6 km. Oikealle kääntyy Mäntylammentie. Aja Mäntylammen leirikeskuksen ohi ja vielä siitä eteenpäin 2,3 km. Käänny vasempaan menevästä tienhaarasta Majankankaan kohdalta. Ajettuasi tietä n. 2,5 km on Ala-Vuolujärvi suoraan etelään 200 m soranmontun kohdalta. Jatka tietä vielä 1,4 km. Tästä lähtee polku suoraan etelään. Käveltyäsi 800 m kangasta pitkin tulet Sahanojan varteen ja pääset siltaa ojan yli.
Alueella on muutamia polkuja, mutta ei opasteita.
Lumijärven rannalla on hyvävetinen uimapaikka ja laavu. Tien toisella puolella avautuva harjualue on hyvä ulkoilu- ja marjastusmaasto.
Harjualue kuuluu valtakunnalliseen harjujen suojeluohjelmaan ja on säästynyt maa-ainesten otolta. Alue on erittäin vaihtelevaa puolukkatyypin männikköä. Muuten idyllisen maiseman rikkoo muutama hakkuuaukio.
Puolukkatyypin kasvien joukkoon mahtuu muutama harvinaisuus, mm. harjukeltalieko.
Hiekkatörmässä asustaa kettu. Linnusto on tyypillistä männikkökankaan lajistoa. (IH, PR)
Lumijärvi on kantatie 88:n varrella noin 20 km Vihannista Pulkkilan suuntaan. Alueelle on opastus.
Kalmastin männikkö on rauhoitettu vanha mäntymetsikkö lähes Alpuan taajaman keskustassa.
Paikalle on vuonna 1998 pystytetty kyläläisten toimesta muistokivi, jossa on teksti:
”Isonvihan muistokivi. Isonvihan aikana, vuosina 1713—1721 Alpuan kylän 17:stä asutusta talosta seitsemän jäi autioksi ja kuusi poltettiin. Yksitoista kyläläistä kuljetettiin vangittuna pois kotiseudulta. Tällä paikalla on perimätiedon mukaan seisonut isonvihan uhrien kalmisto.”
Alpua—Ilveskorpi-maantien rakentamisen yhteydessä löytyikin vainajien luita ja pääkalloja. Perimätieto kertoo myös, että isonvihan aikana kadonneet Vihannin kirkonkellot olisi piilotettu Kalmastiin. Tiedon todenperäisyyttä ei ole pystytty osoittamaan. (IH, PR)
Kalmastin männikköön mennessäsi käänny valtatie 88:lta lounaaseen Alpuantielle ja aja sitä noin 300 m. Männikkö on tien vasemmalla puolella.
Alpuan kylän Kirkkokivi on saarnastuolia muistuttava kallionlohkare. Kerrotaan, että paikalla ovat kerjäläismunkit ja papit saarnanneet erämaan asukkaille. Aikana, jolloin Vihannissa ei ollut omaa kirkkoa, vainajia lähdettiin tarun mukaan viemään Kirkkokiveltä Luohuan hautausmaalle.
Perimätiedon mukaan ihmiset ovat isonvihan aikaan kokoontuneet sunnuntaisin pitämään seurakunnan sielunpaimenen johdolla jumalanpalveluksia Kirkkokivellä. Nykyisin Kirkkokivellä pidetään kesäaikaan silloin tällöin Jumalanpalveluksia.
Kirkkokivi lähiympäristöineen on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla. (IH, PR)
Kirkkokivi on Kirkkoniemen korkean harjun laella. Käänny Vihanti—Pulkkila-tieltä Alpuan kylän kohdalla lounaaseen Hiihtomajantielle.
Pitkäsneva kuuluu 567 hehtaarin laajuiseen Natura-alueeseen. Alueeseen niin ikään kuuluva Kivineva levittäytyy myös Pattijoen kunnan alueelle. Alue on suurikokoinen aapasuo, puuton, kasvillisuudeltaan rikas ja monipuolinen. Siihen kuuluu myös kosteampia rimpiä.
Pitkäsjärvi on avovetinen, hyvin kirkas suojärvi. Rauhoitettu Pitkäslähde järven eteläpuolella on huomattavan kookas: pinta-alaltaan noin 40 neliötä ja syvyydeltään 2—3 metriä.
Pitkäsnevan polku on noin 1,5 kilometrin pituinen. Polku on pääosin pitkostettu, mutta kulkeminen vaatii kumisaappaat.
Pitkäsnevalla voi harvinaisuutena joinain vuosina tavata punakämmekkää.
Järvellä ja sitä ympäröivissä puroissa elelee saukko. Pitkäsnevan alueella pesii pysyvästi metsähanhia. Linnusto on kohtalaisen runsas, järvellä esim. joutsen ja kalasääski, suoalueella mm. kapustarinta, kurki ja metsähanhi. (IH, PR)
Pitkäsnevalle pääset esimerkiksi ajamalla Vihannista Raahen suuntaan tietä nro 88 noin 9 km. Käänny vasemmalle Lukkaroisentielle, aja 7,9 km ja käänny edelleen vasempaan Pitkäsjärven tielle. Tie päättyy 3,6 km:n päässä. Tästä kannattaa jatkaa jalkaisin traktoriuraa, joka muuttuu poluksi laskeuduttuaan suolle. Polku kiertää Pitkäsjärven ympäri ja tekee piston Pitkäslähteellä.
Pitkäsnevan polulle voi lähteä jalkaisin myös Palosaaresta tai eteläpuolelta Nikula-nimiseen taloon johtavan tien päästä.