Kuivaniemen kotiseutumuseo

Yleisnäkymä kotiseutumuseon pirtistä.

Entisaikaan Kuivaniemellä viljeltiin ohraa, ruista ja jonkin verran myös kauraa. Vilja leikattiin syksyllä sirpeillä. Pelloilla oli paljon väkeä työssä – joskus vilja leikattiin talkoilla. Leikkaajat etenivät sarkoja pitkin rintamassa. He nostivat leikkaamansa lyhteen sirpin avulla takana kulkevalle sidottavaksi. Viimeisenä kulkivat yleensä isännät, jotka nostivat lyhteet kuhilaiksi. – Kuvan sirpit on kotiseutumuseolle lahjoittanut Hilma Miettunen.

Heinää ei ennen kasvatettu pelloilla, vaan sitä kerättiin suoniityiltä ja vesijättömailta. Suot olivat niin märkiä, että heinää jouduttiin tekemään suosukset tai -kengät jalassa. Heinä niitettiin siipiviikatteella ja haravoitiin kotitekoisella puuharavalla. Heinät varastoitiin joko suoviin (suuri seiväs) tai suolle rakennettuihin latoihin. Soiden jäädyttyä heinät ajettiin hevosella kotiin. Suoniityillä oltiin koko päivä ja joskus jopa yövyttiin. Siksi niitylle täytyi ottaa myös eväät mukaan. Niitä kuljetettiin tuohikonteissa, juomat kuljetettiin leileissä. Sääskivoiteena käytettiin pikiöljyä. – Kuvan siipiviikatteen on kotiseutumuseolle lahjoittanut Niilo Koivuniemi. Suosukset ja -kenkä ovat olleet Koivuniemen väen käytössä Veskanlammen suoniityllä.

Viime vuosisadan lopulla ja tämän vuosisadan alussa Kuivaniemellä oli käytössä useita vesivoimalla käyviä myllyjä, joilla jyvien jauhaminen sujui nopeasti. Monissa taloissa oli kuitenkin käytössä käsikäyttöiset jauhinkivet, joilla saatiin nopeasti jauhettua ”uutispuurojauhot”. Jauhoseulalla estettiin epäpuhtauksien, kuten kivien, akanoiden ja kuoriaisten joutuminen taikinaan. Seulomalla jauhot saatiin taikinaan ilmaa ja se nousi paremmin. Kuvan jauhoseulan pohja on tehty ohuista päreliuskoista. Seulan reunat on tehty pyöreäksi taivutetusta ohuesta puusta. Leipomispäivänä jauhoja säilytettiin ja kuljetettiin pienessä puusaavissa, jauhovakassa.

Entisaikaan leipä leivottiin kotona. Kuivaniemellä yleisin leipä oli ohrarieska. Sitä leivottiin lähes joka viikko. Rieskataikina tehtiin kylmistä aineksista: vettä, suolaa ja ohrajauhoja. Kovasta taikinasta kaulittiin rieskakaulimella (ruusukaulimella) hyvin ohuita leipiä, jotka paistettiin ”äkkikuumassa” uunissa.

Ruisleipiä leivottiin suurempiakin eriä. Taikina tehtiin taikinakaarassa tai -saavissa. Kaaraa tai saavia ei pesty välillä, vaan seinämiin jäävä taikina sai jäädä juureksi seuraavaa taikinaa varten.

Keväällä talojen naisväki leipoi suuret määrät reikäleipiä kesän varalle. Kesällä leipomiseen ei olisi ollut aikaakaan. Toisaalta tulenkäyttöä helteiden aikaan täytyi välttää, sillä pärekatot olivat erittäin tulenarkoja.

Kuvassa etualalla on taikinakaara. Pöydällä on Anni Ellilän lahjoittamia leivontavälineitä: Tavallinen kaulin, rieskakaulin (ruusukaulin) ja näkkälä, jolla pisteltiin nousseet leivät ennen paistamista. Pöydän edessä on pitkävartinen leipälapio, piekko, jolla leivät nosteltiin paistettavaksi uunin perälle.