Talonasuminen
- Ei issoilla tulloilla rikastuta, vain pienillä mennoilla.
- Juokseeko siitä kusi, kysyi Aukusti ukko nähtyään ensikerran peltopölökkyä
ajettava.
- Ei se ennen kaikunu, sano Oskari ukko, ku entiseen aittaansa puhu.
- Isännän askeleet pellon höystää.
- Päivä keyväällä on viikko syksyllä. (Kylväjän määritelmä.)
- Kylyvä kahen puolen Erkkiä ja nauris pietarina.
- Paa nauriin siementä tulitikkuloovan kerillinen satasyltäselle saralle.
- Seuli punanen ku piru, jälet ku metolla ja se tienki näkkäs, sano Viipy-Miina
ensimmäisestä niittokoneesta.
- Lattaa, lattaa se s–tana, sano vaari, nähtyään lakoapilaa niitettävän uudella
niittokoneella.
- Se on hyvä sillon jos haluaa kyytiä ottaa ja maitaan kahtella, sano Iisakki
kääntäjä karhista.
- Onko siinä petsimaali, sano leikkisä Rivaston Jussi, kusiarkusta.
- Kirves on paras mehtänhoitaja.
- Viikate terävä ku mavon kieli.
- Hyvä paikka työssä olla, saa kolomesti syyvä ja emännän vieressä maata,
sano Peltolan isäntä.
- Ei siinä talossa oo muuta hyyvvää ku pitkä tieosa.
- Enkait minä niitä maahan lyö, sano Jaakko, kun naulan ostolupaa kysyttiin
pinta-alaa.
- Kirvesvartta vailla niin ku Martin kesävoi pönttö.
- Kaahitukseen meni, niikö Peräahon meijarissa käynti.
- Värkit kunnossa ku Käärijän myllyssä.
- Kato eesin talon hyyssi, niin tunnet talon elämisen.
- Hauska akka tuhulaa, enempi ku kaksi miestä ennettää tienata. (Hauska
= tuhlaava.)
- Siinä talossa karsiloukko vuotaa. (Emäntä tuhlaa.)
- Taisipa tulla leivänlittu. (Leipä loppui.)
- Pää pää pyytäjälle, keskikohta keittäjäle, peräpää perkkaajalle.
- Olokaa hilijaa, että viilit saa piimijä.
- Elli kelli keitä velli, Maija Kaija maista suola.
- Piika ei tuo talloon tapoja, minijä tuopi.
- Kanasta ootin, Kukkonen tuli, sano Elo isäntä. (Kananen osti eläimiä,
Kukkonen oli ulosottoapulainen.)
- Ei talosta lähetä niin ku torpasta, eikä torpasta niin ku savimajasta.
- Ikiliikkuja, sano Ville metsämaan anomuksesta.
- Elä vielä pane valakijaa. Pijetään hämärätiimaa. (Iltapuhdetta.)
- Ei tässä ruveta suolia sairastaan. (Nuukailu.)
- Sunkaanny sikkaa karvoneen syyvvä, kollataanhanse.
- Niin katosi ku ketulta multa kyysiin.
- Seun kiikutettu hukkateille ku hohtimet.
- Lompsahti irti ku kengänpohja.
- Täällä vaan nukutaan ja mulla rahakirija asemalla.
- Ku hyvästi nukkuu, ois ku pannu rahhaa pankkiin.
- Elä sorki ku sika juomaa.
- Sillon lehemät ulos ku lehtimehtä on havumehtää viherijämpi.
- Maaliskuu vähät heinät lopettaa.
- Heikin päivänä karijan rehut puolessa.
- Ei silti, eikä sen vuoksi, ettei meillä heiniä oo. Mutta lampaat tarvihtee
hienompia.
- Järjestys kaikessa sano Pesonen ku kanapoikia piiskas
- Siltä sika kuolee jolla sika on.
- Riihimies on herra ku riihestä pääsee.
- Ylös ja paskalle, että kanapojat saa ruokaa.
- Kaikki rahat meni, mutta hommaamislupa jäi.
- Ku soipi kiukaan mustat urut, niin unehtuvat viikon surut.
- Voiko eläs vielä sillon, sano nivalan mies kuultuaan, että naulan ostolupia
saa kuukauden päästä.
- Puussa pohojat ja petäjässä liisteet. (Esimerkiksi: työ on aloitettava
niin alusta, että ensin tekee, tai hommaa työkalut.)
- Siinoon lato, seiniä, lattiiaa ja kattua vaille, sano Jaakontalon Matti
piiruvärkistä.
- Sähköisku, sano Frans sähkölaskusta.
- En oo aukassu ovia, josta pitäs maksaa, sano Ransu.
- Yksikö vain, sano ukko, kun kehuivat, että Takanevalla on hyvä heinä.
- Miten tuommonen mies kuokkii ku takapuoli soukka ku jäneksellä, sano Santeri
- Kaikki meillä suorana nukkuu, sano neliseinäisen torpan Iita emäntä.
