Siikajoen hautausmaa

Siikajoen nykyinen kirkko on vuodelta 1701. Aiemmin kirkkoon hautaaminen oli yleistä, mutta 1795 kirkolliskokous kielsi sen ja laki vahvisti saman kiellon 1822. Vuonna 1958 kirkkoa korjattaessa löydettiin lattian alta hirsisalvos, jonka sisäpuolelta löydettiin viiden aikuisen ja kahden lapsen muumioituneet hyvin säilyneet jäännökset arkuissaan.

1800-luvun lopulla hautausmaa kävi ahtaaksi, ja sen pohjoislaidalta siihen liitettiin entisiä lukkarin puustellin maita. Myöhemmin hautausmaa laajeni myös jokitörmälle päin. 1930-luvulla siihen liitettiin nk. Kerttulan Kirkkopelto ja samalla alettiin tarkemmin suunnitella hautausmaan käyttöä, siisteyttä ja hoitoa. Tämä hautausmaa on edelleen seurakunnan ainoa hautausmaa.

Siikajoen kirkkoherran rovasti Johan Leonard Gumeruksen hautapaasi (1803–1888).

Ylläolevat sanat on kaiverrettu puiseen muistomerkkiin, joka on suurten mäntyjen katveessa.

Suomen sodan Siikajoen taistelussa kaatuneiden muistokivi on hautausmaan kiviaidan ulkopuolella erillisellä kummulla puuistutusten ja rautaketjuaidan sisäpuolella. Tarkkaa tietoa kaatuneiden ja haudattujen lukumääristä ei ole, mutta kirkonkirjamerkintöjen mukaan noina huhtikuun 1808 päivinä haudattiin 21 venäläistä ja 15 suomalaista/ruotsalaista sotilasta ”i kyrkogården midt emot klockstapeln uti sandvacken” eli silloiselle hautuumaalle hiekkakummun ulkopuolelle kellotapulin lähettyville.

Erilaisia muistokiviä kirkkomaan vanhan kiviaidan sisäpuolella on useita. Alueen pohjoislaidalla on unohdettujen vainajien kivipaasi. Vapaus-, talvi- ja jatkosotien sankarivainajien haudat kertovat rakkaan isänmaan itsenäisyyden hyväksi tehdyistä uhrauksista.

Kun, Herrani, viet minut taivaaseen,

niin usko on vaihtuva autuuteen

sun kasvojes kirkkaudessa.

Ja pyhien suuressa seurassa

saan uudesta virrestä iloita

sen pauhussa riemullisessa.

(Haqvin Spegel psalmin 16 pohjalta 1688. Virrestä 360)